and fring´d with Roses Tenglio rolls his Stream  (James Thomson 1700-1748)

Hannukkalan talo Suomen Ylitornion Tengeliön kylässä

<>Hannukkalan talo sijaitsi alunperin Mikkolansaaren maarekisterikylässä Matarengin edustalla Tornionjoessa[1]. Mikkolansaaren talossa asui monia pirkkalaistalonpoikia 1500-1600- luvuilla: 1543-1564 Hannu Niilonpoika (Hans Nilsson), 1551-1575 Lauri Niilonpoika (Lars Nilsson), 1617-1644 Knuuti Hannunpoika Oravainen ja vuonna 1695 Jöns Pekanpoika (Jöns Persson). Leskirouva Margareta Arendsdotter Grape (s. 1642, k. n. 1714), joka miehensä kuoleman (1677) jälkeen vuodesta 1678 lähtien asui Mikkolan talossa Mikkolansaaren kylässä, viljeli sittemmin myös Hannukkalan autiotilaa. Margaretan puoliso oli Köngäsen ruukin kirjanpitäjä Lars Erasmusson (Renmark?)2. Tohtori Erik Wahlbergin mukaan talo siirrettiin 1600- luvun keskivaiheilla talon karjakentälle Aavasaksan vaaran taakse Tengeliöjoen rantaan.
 

Bucht- suku tulee Hannukkalaan vuonna 1730

Tohtori Erik Wahlberg kertoi sukukokouksessa Matarengissa 2. kesäkuuta 1990, että henkikirjojen mukaan Hannukkala oli sotien takia lyhyitä jaksoja lukuunottamatta autiona 1670- luvulta vuoteen 1730 saakka. Vuonna 1730 muutti kenttävääpeli Gustav Bucht (1696-1759) vaimonsa Brita Rockstadian (1699-1790) ja neljän lapsensa kanssa Hannukkalaan Alatornion Yliraumon Pellonpojan talosta, johon perhe oli muuttanut vuonna 1727 Råneåsta. Luultavasti Gustav sai omistusoikeuden maksamalla aikaisemman omistajan verovelat. Järjestelmä, jonka nojalla sotilaat saivat autiotalojen osto-oikeuden, oli hyvin tavallinen sotien jälkeen.

Gustavin aktiivinen sotilasura päättyi ns. Hattujen sodan aikana 1740-423. Hän sai luutnantin arvon vuonna 1741 ja kapteeni hänestä tuli vuonna 1747. Gustavin ja Britan elämästä Hannukkalassa emme juuri tiedä, mutta talonpito varmaankin oli vaativaa. Gustav oli kuitenkin ilmeisesti se aliupseeri ”taitava ja toimelias mies”, jonka ranskalaisen astemittausretkikunnan johtaja Pierre Louis Maupertuis tapasi 1. elokuuta 1736 Aavasaksalla. Reginald Outhier4 kirjoittaa, että ”hän seurasi meitä tulkintehtävissä; hän puhui ruotsia yhtä hyvin kuin suomea”.

Brita ja perheen vanhimmat lapset olivat syntyneet Ruotsin Råneåssa ja olivat ruotsinkielisiä. Voimme ymmärtää, että suomenkielisessä Tengeliössä Britalla oli vaikeuksia varsinkin niinä aikoina, kun Gustav oli poissa.

Muistona Bucht- suvun ajoilta on Tornionjoessa Aavasaksa-Matarengi- sillasta etelään saari ”Puhinhieta”, nykynimeltään Hannukkalansaari.

Hannukkalan talo oli alun perin kooltaan ¼ manttaalia, noin 800 hehtaaria. Käräjätulkki Gustav nuorempi (1730-1788) sai talon isänsä jälkeen ja hänen jälkeensä omistajaksi tuli poika Jakob (Jaakko). Jaakko käytti useissa yhteyksissä sukunimeä Hannukkala talon nimen mukaan. Jaakon tytär Sofia Hannukkala (1801-1862) ja miehensä Erkki Lantto-Hannukkala (1800-1862) ostivat talon Jaakon jälkeen luovuttaakseen talon aikanaan ainoalle pojalleen Juho Hannukkalalle (1834-1903). Juhon tytär Hulda Auroora Hannukkala (1877-1963) meni naimisiin pikkuserkkunsa Iisakki Koiviston (1878-1934) kanssa. Pääosa Hannukkalaa tuli heidän omistukseensa 1900- luvun alussa, mutta 1930-luvun vaikeiden pulavuosien seurauksena Hannukkala myytiin vuonna 1935 pakkohuutokaupassa. Talo oli siis Bucht- suvun omistuksessa 205 vuotta.

 Hannukkala gården i Tengeliö by i finska Övertorneå

<>Hannukkala hemman var ursprungligen belägen i Mikkolansaari jordregisterby nära Matarengi¹. På Mikkolansaari hemman bodde många birkarlbönder på 1500-1600- talen: 1543-1564 Hans Nilsson, 1551-1575 Lars Nilsson, 1617-1644 Knut Hansson Oravainen och år 1695 Jöns Persson. Änkefru Margareta Arendtsdotter Grape (f. 1642, d. ca.1714), som efter sin makes död (1677) från år 1678 bosatte sig på Mikkola hemman i Mikkolansaari by, brukade sedermera även Hannukkala ödegård. Margareta var änka till bokhållare i Kengis Lars Erasmusson (Renmark?)2. Enligt doktor Erik Wahlberg överfördes hemmanet i mitten av 1600-talet till hemmanets fäbod vid foten av Aavasaksa i sluttningen ned mot Tengeliö älv.
 

Släkten Bucht kommer till Hannukkala år 1730

Doktor Erik Wahlberg berättade vid släktmötet i Matarengi den 2. juni 1990, att enligt mantalslängder var Hannukkala  - få perioder undantagen – en följd av krigen ödegård från 1670- talet till år 1730. År 1730 flyttade fältväbel Gustav Bucht (1696-1759) med sin maka Brita Rockstadia (1699-1790) och fyra barn till Hannukkala från Pellonpoika hemman i Nedertorneås Yliraumo by, dit familjen hade flyttat år 1727 från Råneå. Sannolikt fick Gustav lov att förvärva gården, då han betalade skatteskulder av gårdens tidigare ägare. Systemet, att soldater fick köprättigheter till ödegårdar, var mycket vanligt efter krigen.

Gustav avslutade sitt aktiva krigarliv under Hattarnas krig 1740-423. Han erhöll löjtnants grad år 1741 och blev kapten år 1747. Om Gustavs och Britas liv på Hannukkala vet vi inte mycket, men vi kan ana, att gårdens skötsel var krävande. Gustav var dock tydligen den underofficer ”kunnig och företagsam karl”, som ledaren för den franska gradmätningsexpeditionen Pierre Louis Maupertuis den 1 augusti 1736 träffade vid Aavasaksa. Reginald Outhier4 skriver i sin bok att ”Han följde med oss för att tjänstgöra som tolk; han talade svenska lika bra som finska”.

Brita och familjens äldsta barn föddes i Råneå i Sverige och var svenskspråkiga. Vi kan förstå att i finskspråkig Tengeliö hade Brita svårigheter särskilt under de tider då Gustav var borta.

Som minne från Buchts tid finns i Torneälven söder om Aavasaksa-Matarengi bro en ö ”Puhinhieta”, numera Hannukkalansaari.

<>Hannukkala gård var ursprungligen ¼ mantal, cirka 800 hektar. Tingstolk Gustav d.y. (1730-1788) övertog gården efter sin far och efter honom ägaren var hans son Jakob (Jaakko) (1757-1823). Jaakko nyttjade ofta gårdsnamnet Hannukkala som efternamn. Jaakkos dotter Sofia Hannukkala (1801-1862) och sin make Erkki Lantto-Hannukkala (1800-1862) övertog hemmanet efter Jaakko, för att i sin tur överlämna hemmanet till ende sonen Juho Hannukkala (1834-1903). Juhos dotter Hulda Auroora Hannukkala (1877-1963) gifte sig med sin småkusin Iisakki Koivisto (1878-1934). Största delen av Hannukkala hemman kom i början av 1900- talet i deras ägo, men år 1935 efter 1930- talets svåra krisår såldes gården i exekutiv auktion. Hemmanet var således i Buchtarnas ägo i 205 år.